Jep tänään on tosiaan taas yksi näistä päivistä. Nyt illalla päivän verran viisaampana toivon että olisin tänä aamuna herätyskellon äristessä minulle (herätysääneni tosiaan kuulostaa lähinnä kuristettavalle koiralle pienoisen kaijutin vian takia..) toiminut täysin toisella tavalla kuin tosiasiassa toimin. Ihan ensiksi olisi pitänyt viskata se puhelin seinään ja toivoa sille äkillistä kuolemaa, kääntää kylkeä ja sulkea simmut ja nukahtaa uudelleen. Mielellään koko päiväksi. Illalla olisin vielä voinut varmistaa puhelimeni tuhon tai ainakin sulkea sen ja ignoorata kaikki viestit ja soitot mitä päivän aikana olisi saapunut tai tulisi saapumaan. Sitten olisin voinut hiippailla syömään ja siitä suoraan sänkyyn.. Mutta ei!
Tosiaan tänään lähdin kouluun bussilla joka on siellä kivasti yli tunnin ennen koulun alkua (minä <3 joukkoliikenne), loppu koulupäivän käytinkin sitten napsimalla kipulääkettä hirveään vatsakipuun ja miettien joka tunti toimivia poistumis strategioita.
Kotiin päästyäni se riemu vasta alkoikin, poikaystävä kyselee tekstarilla että millon meiän vuosipäivä sattuu olemaan, jouluvalot hajosivat (yhyy kamalaa... :D ), tuhat ja yksi turhaa pikkuasiaa meni päin kuusta ja muutenkin yleisfiilis on ollut stressaantuneempi ja pahantuulisempi kuin piitkiin aikoihin.
Mutta onneksi ihana K-kauppa onnistui valaisemaan elämääni alentamalla irtokarkkien hintaa puoleen! Jees, kipaisin ostamassa itselleni sellaiset 300g suklaata läheisyyden puutteeseen ja niitä olen sitten koko päivän tippalinssissä mussuttanut. Tämä talven pimeys kyllä selkeesti vaikuttaa todella negatiivisesti mun mielialaani.
Ja nyt voisin mennä nukkumaan neljän uskollisen petikaverini kanssa, kaikki nallekarhuja (; Nättejä unia
-Emai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti